Vuonna 2012 Suomen ammoniakkipäästöt olivat yhteensä noin 37 kilotonnia. Siitä noin 90 % oli peräisin maataloudesta. Maatalouden ammoniakkipäästöt ovat peräisin tuotantoeläinten lannasta ja epäorgaanisista typpilannoitteista. EU:n päästökattodirektiivissä (2001) Suomen ammoniakkipäästökatoksi asetettiin 31 kt vuodelle 2010. Vuonna 2012 uusitussa Göteborgin pöytäkirjassa uudeksi ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitteeksi on asetettu 20 % vuoden 2005 päästöistä, mikä tarkoittaa nykyisellä päästölaskennalla samaa 31 kt:n velvoitetta vuodelle 2020. Myös EU:n uudessa päästökattodirektiiviehdotuksessa Suomelle asetettu päästövähennysvelvoite vuodelle 2020 on 20 prosenttia. Tässä työssä toteutettiin teknis-taloudellinen arviointi maataloussektorin ammoniakkipäästöjen vähentämismahdollisuuksista kustannuksineen. Tulosten mukaan varsinkin nuorten nautojen, mutta myös lypsylehmien valkuaislisäruokintaa pitäisi vähentää tai siitä pitäisi luopua kokonaan. Käytännössä tämä tarkoittaa ruokintasuositusten viemistä nykyistä tehokkaammin käytäntöön tilakohtaisen neuvonnan kautta. Lannankäsittelyteknisistä menetelmistä kustannustehokkainta on ottaa käyttöön päästöjä vähentäviä menetelmiä lantaa levitettäessä. Lietelanta ja virtsa tulisi levittää pääasiassa sijoittamalla, mutta letkulevitys olisi mahdollista varsinkin oraille levitettäessä. Hajalevityksestä tulisi luopua kokonaan. Kuiva- ja kuivikelanta sekä pellon pintaan levitetty lietelanta ja virtsa tulisi muokata maan sisään mahdollisimman nopeasti levityksen jälkeen, viimeistään 12 tunnin sisällä levityksestä. Kaikki lietesäiliöt tulisi kattaa vähintään kelluvalla katteella. Suositeltavinta olisi kattaa vähintään kaikki uudet lietesäiliöt kiinteällä, tiiviillä katteella. Virtsasäiliöt tulee aina kattaa tiiviisti. Lietevarastojen täytön tulee tapahtua lietepinnan alapuolelta myös vanhoissa säiliöissä.