Tässä raportissa pohditaan IMD:n ja WEF:n kilpailukykyraporttien käyttöä yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon tukena. Johtopäätöksenä on, etteivät ne sellaisenaan tai edes jalostettuna tyydytä politiikantekijöiden kilpailukykyyn tai sen osatekijöihin liittyviä tietotarpeita. Lisäksi raportissa tunnistetaan seitsemän pääkohtaa paremman kansallisen kilpailukykyseurannan rakentamiseksi, luonnostellaan mahdollisesti aloitettavan kansallisen seurannan viitekehitystä ja tehdään alustava esimerkkilaskelma viitekehyksen yritysrahoitusosiosta