Yhä useammat tuotteet ja palvelut syntyvät yritysverkostojen toimesta, joiden osat sijaitsevat eri maissa. Samaan aikaan myös yritysten sisäinen toiminta on hajautunut, jolloin Suomenkin ulkomaankaupasta iso osa syntyy konsernien sisäisestä viennistä ja tuonnista. Vasta konsernien sisäisen myynnin jälkeen tuotteet ja palvelut päätyvät markkinoille. Arvoketjujen globalisoituminen haastaa kansallisen politiikan. Tässä raportissa pohditaan, miten globaalien arvoketjujen maailmaa pitäisi hahmottaa politiikan näkökulmasta. Lopputulemana on johtopäätöksiä siitä, mitä asioita olisi syytä ottaa huomioon esimerkiksi innovaatio-, työmarkkina- ja elinkeinopolitiikassa. Innovaatiopolitiikkaa koskeva tärkein toimintaympäristön muutos on se, että innovaatiotoimintaan panostanut maa ei enää välttämättä saa niiden tuottoja. Tästä syystä innovaatiopolitiikan kaikki eri toimenpiteet tulee suunnata siten, että Suomeen lopulta jäävä arvonlisä muodostuu mahdollisimman suureksi. Työmarkkinoihin liittyvä iso muutos on se, että globalisaation myötä muutokset tulevat yhä äkillisemmin ja ennakoimatta. Valtion luomalle turvaverkolle on edelleen siis käyttöä. Samalla on kuitenkin muutettava turvaverkkoa niin, että henkilöillä on aina taloudellinen kannuste ottaa työtä vastaan ja että uudelleenkouluttautuminen helpottuu. Yleinen elinkeinopolitiikkaa koskeva havainto on se, että kotimainen kilpailutilanne tai sen toimimattomuus heijastuu aina myös kansainvälistä kauppaa harjoittaviin yrityksiin. Kotimaisen kilpailun edistäminen on siis myös hyvää arvoketjupolitiikkaa. Käytännössä esimerkiksi kaavoituksella vaikutetaan suoraan siihen, millainen kilpailu paikallistasolla vallitsee. Näiden päätelmien lisäksi raportissa on esitetty myös lisää politiikkatoimenpiteitä.