Järviruokoa (Phragmites australis) on perinteisen maatalouden aikana kerätty tehokkaasti rannoilta karjan rehukäyttöön, ja soveltuvilla alueilla karja on laiduntanut ja pitänyt ruovikot kurissa. Maatalouden rakennemuutoksen myötä ruovikoiden hyötykäyttö karjataloudessa on loppunut lähestulkoon kokonaan – lukuun ottamatta laidunnusta, joka on tällä hetkellä kasvamaan päin maatalouden ympäristötuen erityistukien ja lisääntyvän emolehmätuotannon ansiosta. Lypsykarjalle rantaniityt eivät aivan yhtä hyvin sovellu kuin pienille lihakarjaroduille. Järviruo’on rehukäyttöä voitaisiin kuitenkin lisätä erityisesti niillä paikoilla, missä ruovikoista halutaan päästä eroon tai niitä halutaan hallita ja hoitaa kontrolloidusti. Järviruo’on rehuarvot ovat parhaimmillaan alkukesästä ennen juhannusta, jolloin se vielä voi soveltua säilörehun tekemiseenkin. Kun järviruoko on kukintovaiheessa, se korkean kuitupitoisuutensa ja alhaisen sokeripitoisuuden johdosta ei enää sovellu rehukäyttöön. Laajoja alkukesän korjuita rajoittaa lintujen pesintä, eikä siten ainakaan linnustollisesti arvokkailla ruovikkoalueilla tätä hyötykäyttömuotoa voida suositella.

Järviruo’on ja muiden vesikasvien rehukäyttömahdollisuudet ovat olemassa, mutta korjuu tulee suunnitella harkiten siten, että siitä olisi samalla hyötyä eikä haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja veden laadulle. Rehukäytön lisäämisen kulmakiviä ovat korjuulaitteiston ja säilörehun valmistuksen kehittäminen.