Maa- ja metsätalousministeriö asetti 15. kesäkuuta 2004 työryhmän laatimaan strategiaa tuotantoeläinten hyvinvoinnille asetettavista tavoitteista eläinten pidossa, hoidossa, kohtelussa ja käsittelyssä. Tuotantoeläinten hyvinvointistrategian työryhmän tavoitteena oli pyrkiä luomaan suuntaviivat tuotantoeläinten hyvinvoinnille. Samalla oli tarkoitus pohtia erilaisia tuotantoeläinten pitomuotoja ja niiden hyväksyttävyyttä sekä tärkeimpiä eläimille suoritettavia toimenpiteitä. Eläinten kuljetus, teurastus ja lopetus vaikuttavat myös eläinten hyvinvointiin tuotantoketjussa. Työryhmä on tehtävänsä laajuuden ja käytettävissä olevan ajan vuoksi rajannut nämä asiat työnsä ulkopuolelle. Myös hevosten pito ja hoito on rajattu tämän työn ulkopuolelle, koska Suomessa hevosia pidetään lähinnä seura- ja harrastuseläiminä eikä tuotantoeläiminä.

Työryhmä on muistiossaan esitellyt Suomen tuotantoeläinten hyvinvoinnin nykytilannetta käymällä läpi eri intressiryhmien asenteita ja ilmapiiriä. Eläinsuojelulainsäädännön ja sen valvonnan lisäksi on kirjattu ylös eläinten hyvinvointiin vaikuttavia kotieläintuotannon tukimuotoja. Vapaaehtoiset eläinten hyvinvointia parantavat ohjelmat kuten eläinten terveydenhuoltojärjestelmä on esitelty. Työryhmä on listannut suomalaiselle eläintuotannolle yleisiä tavoitteita, joiden katsotaan edistävän eläinten hyvinvointia. Yleiset tavoitteet liittyvät kiinteästi kaikkeen eläintuotantoon Suomessa. Tällaisiksi tavoitteiksi katsottiin muun muassa eläinperäisten tuotteiden eettisen laadun merkityksen kasvaminen, kuluttajien tiedon lisääminen, eläinten hyvinvoinnin kytkeminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan, tuottajien tukimuotojen, eläinten terveydenhuoltojärjestelmän ja eläinlääkintäpalvelujen kehittäminen sekä eläinten hyvinvoinnin eettisen neuvottelukunnan perustaminen, muutosten hallitseminen, ammattitaitoisen henkilökunnan määrän takaaminen ja teknologian laatuvaatimusten laatiminen.

Työryhmä on koonnut yleisimpien tuotantoeläinlajien kuten sikojen, nautojen, siipikarjan, lampaiden, vuohien, turkiseläinten ja porojen sekä kalojen pitoon ja hoitoon sekä pitomuotoihin kuten luonnonmukainen kotieläintuotanto liittyviä käytäntöjä. Pitomuotojen esittelyn lisäksi on työryhmä esittänyt näiden eläinlajien ja pitomuotojen hyvinvointia edistäviä tavoitteita ja käytännön toimia.

Työryhmä on pohtinut myös käytännön keinoja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Mahdollisina keinoina on nähty eläinsuojelulainsäädännön ja sen valvonnan kehittäminen sekä eläinten hyvinvointiin vaikuttavien tukimuotojen kehittäminen ja se, että tuotantoeläinrakennusten suunnittelussa on mukana myös eläinten hyvinvoinnin asiantuntija. Eläinten parissa työskentelevien ammattiryhmien koulutukseen ja koulutuksen kehittämiseen on jatkuvasti kiinnitettävä huomiota. Kuluttajien tiedon lisäämiseksi ehdotetaan muun muassa viranomaisten ja kaupan tiedotuksen tehostamista.