Ravinnetaseiden avulla selvitetään ravinteiden käytön tehokkuutta ja hyödyntämättä jääneiden ravinteiden määrää maataloudessa. Ravinnetaseiden seurannalla peltoviljelyssä on merkitystä maan kasvukunnon sekä vesiensuojelun kannalta. Ravinteiden käytön optimointi on tärkeä seikka ruokaperunan tuotannossa myös sadon määrän ja laadun sekä tuotantopanosten taloudellisen käytön kannalta. Työn tavoitteena oli ravinnetaselaskelmien avulla selvittää maahan jäävien ravinteiden määrää ja arvioida ravinteiden huuhtoutumisriskiä ruokateollisuusperunan tuotantoon erikoistuneella tilalla Siikajoella. Työssä pyrittiin myös selvittämään tilan mahdollisuuksia viljelykiertojen parantamiseen ravinteiden paremman käytön saavuttamiseksi. Ravinnetaselaskemat tehtiin perunanviljelyssä olleille lohkoille. Tilalla on kirjattu tarkasti normaalit viljelytoimet, kuten lannoitukset ja satotiedot. Aineistona käytettiin tilan lannoitus- ja satotietoja vuosilta 2010 – 2012, sekä peltomaan viljavuustietoja. Kaikilla perunalohkoilla typpitase oli keskimäärin alijäämäinen, fosforitase ylijäämäinen ja kaliumtase lähes tasapainossa. Lohkojen ja vuosien väliset vaihtelut olivat suuria. Maan kasvukunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tilalla kannattaa kiinnittää erityistä huomiota viljelykiertoon.