Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 on Suomessa 1,5 miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä. Iäkkäiden palvelujen sisällä henkilökuntarakenne on hyvin samanlainen. Lähi- ja perushoitajia tai muita hoitaja-nimikkeisiä on eniten, toiseksi eniten on sairaan- ja terveydenhoitajia. Vanhuspalveluja määrittävät ja ohjaavat lukuisat lait ja suositukset. Vanhusten kaltoinkohtelu on vakava sosiaalinen- ja terveys ongelma, joka kasvaa maailmanlaajuisesti ja sen määrää on aliarvioitu. Opinnäytetyön tietoperustassa avataan ikäihmisten palveluissa työskentelevien osaamista kaltoinkohtelun tunnistamisessa, siihen puuttumisessa ja avunpiiriin ohjaamisessa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli vahvistaa ikäihmisten palveluissa työskentelevien osaamista kaltoinkohtelua kokeneen ikääntyneen kohtaamisessa ja avun piiriin ohjaamisessa. Tutkimusvaiheessa tavoitteena oli selvittää ja tuottaa tietoa siitä, miten ikäihmisten palveluissa työskentelevät osaavat tunnistaa, puuttua ja ohjata avun piiriin kaltoinkohtelua kokeneet ikääntyneet henkilöt. Kehittämisvaiheen konkreettisena tuotoksena kuvattiin palvelupolku, joka ohjaa ja opastaa ikäihmisten palveluissa työskenteleviä, silloin kun he kohtaavat ikääntyneen, johon on kohdistunut kaltoinkohtelua.

Opinnäytetyön tutkimuksellinen vaihe toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Opinnäytetyön kehittämisvaiheessa hyödynnettiin palvelumuotoilun työmenetelmiä.

Pohteen alueellisista palveluissa työskentelevistä suurin osa arvioi, että heillä on hyvä osaaminen tunnistaa ja puuttua kaltoinkohteluun. Osaamisen lisäämisen tarvetta on kuitenkin jokaisella palvelu- ja vastuualueella. Keskeisten yhteistyötahojen tunnistamisen ja avun piiriin ohjaamisessa on huomattavaa osaamisen lisäämisen tarvetta.

Jatkossa olisi tärkeätä, että myös ennaltaehkäisevä työ huomioidaan ja sen merkitystä tutkitaan. Tarvitaan lisää tutkimusta omaishoitajien uupumuksen merkityksestä kaltoinkohteluun