Opinnäytetyössäni selvitän, miten sanomalehtien toimitusten työntekijät suhtautuvat kuvatekstiin ja miten he sellaisen juttuihinsa luovat. Aiheen valitsin oman kiinnostukseni pohjalta. Omasta käyttäytymisestäni olen huomannut, että mikäli luen sanomalehteä, katson ensimmäisenä kuvaa ja sen jälkeen luen otsikon ja kuvatekstin. Mikäli taas tuotan sisältöä sanomalehteen, otan ensin kuvan, kirjoitan sen jälkeen leipätekstin ja vasta lopuksi kirjoitan kuvatekstin.

Tutkielmallani halusin selvittää, kokevatko muut toimittajat kuvatekstin samalla tavalla. Halusin myös tietää, ketkä kuvatekstien tekemisestä käytännössä vastaavat ja minkälainen tarina julkaistavien kuvatekstien takana on.

Tutkimuskohteenani toimivat seitsemänpäiväiset maakuntalehdet Kaleva ja Keskipohjanmaa. Molemmat lehdet toimittavat omilla alueillaan samaa tehtävää. Aluksi analysoin viiden päivän ajan kuvatekstejä molempien lehtien printti- ja verkkoversioista. Tämän jälkeen listasin mieltäni askarruttaneet kysymykset paperille ja tein teemahaastatteluja molempien lehtien toimittajille, valokuvaajille, toimitussihteereille ja toimituspäälliköille.

Sain vahvistuksen oletukselleni, että oma toimintatapani kuvatekstin tekemisessä on yleinen myös muiden työprosessissa. Toimittajat kertoivat, että aikaa kuvatekstin tekoon kuluu hyvin pieni osa kokonaisuudesta, ja yleensä se tulee tehtyä viimeisenä, kun kaikki muu on jo valmista. Molemmissa lehdissä kuvateksteistä vastaavat pääosin kirjoittavat toimittajat eivätkä valokuvaajat osallistu prosessiin kuin hyvin satunnaisesti, jos silloinkaan. Toimitussihteerit sen sijaan taittovaiheessa muokkaavat kuvatekstejä säännöllisesti, mutta heidän tietämyksensä asiasta on hyvin usein hatarampaa kuin toimittajan tai valokuvaajan, joten heidän tekemänsä kuvatekstit harvoin pääsevät yhtä syvälle aiheeseen kuin jutun kirjoittajan tekemät.

Saamieni vastausten perusteella kuvatekstien laadun kohentamiseen on olemassa kaksi yksinkertaista keinoa: kuvatekstin laatijan (toimittajan) henkilökohtainen skarppaaminen sekä toimittajan, valokuvaajan ja jutun taittajan yhteispalaveri, jossa he miettisivät kuvatekstiä yhdessä.