Suomalaisen väestön ikääntyessä yhä suurempi osa ikääntyneistä tarvitsee palveluita toimintakyvyn heikentyessä. Kotihoidon ensisijaisuudesta huolimatta se osoittautuu toisinaan sopimattomaksi, jolloin turvaudutaan ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Myös ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ikääntyneen tulee voida ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävään ja edistävään toimintaan. Laadukkaassa vanhustyössä huomioidaan ikääntyneen fyysisten tarpeiden lisäksi inhimillisen ja merkityksellisen arjen mahdollistaminen eli sosiaalisuus, kulttuurisuus ja pedagogisuus.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sosiokulttuurista työskentelyä ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa osana ikääntyneiden toimijuuden vahvistamista ja tukemista gerontologisen sosiaaliohjauksen ja ikääntyneiden toimijuuden näkökulmasta sekä tarkastella ilmiön yhteiskunnallista ja kulttuurista merkityksellisyyttä. Tavoitteena oli toteuttaa kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka kokoaa aiheeseen liittyvää tutkimustietoa.

Eri tietokannoista tehtyjen hakujen pohjalta kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui 12 tutkimusartikkelia tai väitöstutkimusta. Niiden pohjalta sosiokulttuurista vanhustyötä tarkasteltiin edellä mainituista näkökulmista. Saatujen tulosten ja niistä tehtyjen johtopäätösten perusteella sosiokulttuurinen vanhustyö huomioi ikääntyneen kokonaisvaltaisesti. Tuloksista ilmeni, että ikääntyneiden gerontologisessa ohjaustyössä vaaditaan monipuolista ja laajaa ammatillista osaamista ikääntyneiden hyvinvoinnin ja laadukkaan arjen tukemiseksi. Se huomioi ikääntyneen ihmisen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena, jolla on oma ainutlaatuinen menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa.

Sosiokulttuurinen vanhustyö lienee aiheellinen tutkimuskohde myös tulevaisuudessa. Tämän kirjallisuuskatsauksen pohjalta sen keinoin on parhaimmillaan mahdollista parantaa ikääntyneiden elämänlaatua sekä auttaa identiteetin eheyttämisessä ikääntymiseen liittyvien muutosten, kuten palveluasumiseen muuttamisen ja erilaisten sairauksien, kuten muistisairauksien puhjetessa sekä ikävaiheelle tyypillisten menetysten, kuten läheisen kuoleman keskellä. Sosiokulttuuristen menetelmien hyödyntäminen tulisikin ottaa yhä keskeisemmäksi osaksi ikääntyneiden ympärivuorokautista palveluasumista.