Tässä opinnäytetyössä perehdyttiin räjähdysvaarallisten tilojen luokitteluun ja törmäystarkastelun hyödyntämiseen tilaluokittelussa. Työn taustana oli toimeksiantajan kiinnostus kehittää räjähdysvaarallisten tilojen tilaluokittelua ja kartoittaa mahdollisuutta lisätä se osaksi tietomallipohjaista suunnittelua. Tavoitteena oli myös selvittää, miten standardeja käytetään ja tulkitaan luokittelussa, paljonko tietomallin luominen lisää työmäärää sekä voidaanko törmäystarkastelua hyödyntää tilaluokiteltujen laitteiden kartoittamisessa. Työ toteutettiin empiirisenä ja toiminnallisena tutkimuksena. Työn tietoperusta pohjautui Euroopan neuvoston ja parlamentin direktiiveihin ja niiden pohjalta asetettuihin kansallisiin lakeihin, asetuksiin ja säädöksiin.

Tilaluokitusten laadinnassa työ perustuu SFS-käsikirjaan 59 sekä ATEX-standardeihin, mutta työssä pitää osata myös soveltaa standardien vaatimuksia suunnittelijan harkinnan mukaan. Törmäystarkastelun käyttö suunnitteluprosessissa voisi nopeuttaa ATEX-suunnittelua, helpottaa suunnittelijoiden työtä ja inhimillisten virheiden todennäköisyyttä vaara-alueiden määrittelyssä ja laitevalinnoissa. Laitteiden tilaluokkavaatimuksien määrittely nopeutuu, kun ne saadaan suoraan törmäystarkastelun raportista selville. Mallinnuksessa kuitenkin pitää nimetä tai numeroida osat, jotta raportti pysyy selkeänä. Tietomallin luominen ei lisää kohtuuttomasti työmäärää, koska tilaluokitukset pitää dokumentoida siitä huolimatta. Tietomallin avulla saadaan jaettua helpommin tietoa tilaluokista muille suunnittelualoille projekteissa. Kehityskohteita prosessissa on törmäystarkastelusta saatavan raportin yksinkertaistaminen. Lisäksi tietomallin luomisessa tulisi pohtia keinoja varmistaa mallin osien yksilöinnin selkeys. Tietomallin kokoonpanopuun ja osien selkeys voitaisiin varmistaa esimerkiksi vakioidulla työohjeistuksella. Törmäystarkastelusta ulos saatavan raportoinnin parantaminen taas voisi pohjautua jonkinlaisen Excel-raporttipohjan tai työkalun kehitykseen.