Kaikki Suomen kansalaiset ovat maanpuolustusvelvollisia, mutta asevelvollisia ovat vain lähtökohtaisesti miehet. Ahvenanmaalaiset ovat naisten ohella vapautettuja asepalveluksen suorittamisesta. Myös Jehovan todistajat olivat vielä äskettäin vapautettuja rauhan ajan palveluksesta, mutta asiaan on tullut muutos.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää nykymuotoisen asevelvollisuusjärjestelmän ja perusoikeuksien suhdetta. Tavoitteena on selvittää, onko järjestelmä perusoikeuksien mukainen ja toteutuvatko asepalvelusta suorittavan perusoikeudet.

Teoriapohjassa käsitellään ensiksi keskeisimmät käsitteet, kuten asevelvollisuus, asepalvelus ja asevelvollisuudesta vapautuminen eri perustein. Näitä käsitellään lainsäädännön valossa, jonka jälkeen esitellään aiheen kannalta olennaisemmat perusoikeudet lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden valossa.

Tutkimusmenetelmänä käytetään lainopillista tutkimusta ja itse tutkimus tapahtuu vetoketjumallina. Aiheesta on tehty paljon aikaisempia tutkimuksia, joita hyödynnetään tutkimuksessa viittaamalla niihin ja punnitsemalla niitä nykyaikaisen lainsäädännön valossa. Tutkimus pohjautuu myös oikeuskäytäntöön ja etenkin Helsingin hovioikeuden antamaan historialliseen päätökseen, joka käynnisti lainsäädännön muutosprosessin Jehovan todistajien asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttamisen purkamiseksi.

Johtopäätöksistä ilmene, että asevelvollisuusjärjestelmä rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia, ja myös asepalvelusta suorittavan perusoikeuksia rajoitetaan. Rajoittaminen on kuitenkin sallittua välttämättömiltä osin maanpuolustuksen turvaamiseksi. Tutkimus tuo esille erilaisia jatkotutkimusideoita, kuten esimerkiksi erilaisten asevelvollisuusjärjestelmien vertailun keskenään perusoikeuksien näkökulmasta.