Artikkelissa tarkastellaan hoivakokemus-käsitettä ja siihen liittyviä käsitteitä normatiivis-analyyttisesti, so. teoreettisesti semioottisesti ja kasvatus- ja sivistysteoreettisesti.

Kasvatus- ja sivistysteoreettisesti ”hoivakokemus” on suhdekäsite, jossa on mukana ”hoiva” ja hoivan ja hoivakokemuksen välinen ”hoivasuhde”. Hoivakokemus on prosessikäsite, hoiva(aminen) toimintakäsite ja hoivasuhde suhdekäsite. Kasvatus- ja sivistysteoreettinen näkökulma tarkoittaa myös viittaamista sivistys-, pedagoginen toiminta ja pedagoginen suhde sekä muihin kasvatus- ja sivistysteorian perinteessä tarkasteltuihin käsitteisiin.

Hoivakokemus on mentaalisena prosessina semioottinen, subjektiivinen merkityssuhde. Hoivassa toimintana merkitykselliset tapahtumat ovat myös semioottisia ilmiöitä. Myös hoivasuhde hoivaajan ja hoivattavan välillä on semioottinen, merkeistä ja merkkien käytöstä rakentuva merkityssuhde, erotuksena hoitotyön konkreettisista toimenpiteistä. Hoivakokemuksen ja siihen liittyvien ilmiöiden semioottisuuden kautta käsitteet merkitys, tulkinta ja ymmärtäminen tulevat keskeisiksi käsitteiksi.

Tarkastelun näkökulmasta hoito(työ) rakentuu toisaalta konkreettisista hoitotoimenpiteistä ja semioottisesta hoivasta. Hoivakokemuksen ja siihen liittyvien käsitteiden tarkastelusta saadaan tieteenteoreettinen ja käsitteellinen ehdotus perustaksi ymmärtää hoitotyötä toimintana ja tiedettä konstituoiviksi peruskäsitteiksi hoitotieteelle.