Omahoitajatyöskentelyssä korostuu potilaan kohtaamisen merkitys sekä potilaan osallisuutta tukevat työmenetelmät, joilla hoitaja tukee potilasta löytämään omia voimavarojaan ja ratkaisujaan. Psykiatrinen hoitaja kehittyy työssään prosessinomaisen kasvun myötä, mikä vaatii tahtoa itsetuntemukseen ja reflektiivisyyteen. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla, miten psykiatriset hoitajat käyttävät kokemustietoa omahoitajasuhteissa ja miten he jakavat kokemuksiaan vastavalmistuneille sairaanhoitajille. Tutkimustehtävänämme toimivat seuraavat kysymykset: Minkälaisia asioita hoitajat kokevat tärkeinä omahoitajasuhteissa pitkän työkokemuksen perusteella? Minkälaista osaamista hoitajat pitävät tärkeänä välittää valmistuvalle psykiatriselle sairaanhoitajalle omahoitajatyöskentelystä? Miten työ omahoitajatyöskentelyssä on muuttunut työuran aikana? Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus. Tiedonkeruumenetelmänä käytimme avointa yksilöhaastattelua, johon osallistui neljä pitkän työkokemuksen omaavaa psykiatrista hoitajaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä. Haastattelut nauhoitettiin ja analysoitiin induktiivista sisällön analyysiä käyttäen. Psykiatristen hoitajien kokemus välittyi tietoisina valmiuksina reflektoida omia ammatillisia asenteita omahoitajasuhteen eri vaiheissa. Psykiatrisen hoitajan ammatilliset ja asenteelliset valmiudet mahdollistavat pohjan luottamukselliselle omahoitajasuhteelle. Vastavalmistuville tärkeimmäksi viestiksi muodostui itsereflektointitaito, joka mahdollistaa jatkuvan ammatillisen kasvun ja kehittymisen psykiatrisena hoitajana. Tutkimuksemme kokoava johtopäätös on se, että psykiatrisen hoitajan asenteelliset valmiudet eli kyky ymmärtää ja ottaa todesta potilaan sen hetkinen maailma on välttämätön edellytys luottamuksellisen suhteen rakentumiselle. Tutkimustuloksiamme reflektiivisen työotteen merkityksestä ja sen ylläpitämisestä voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden opetuksessa sekä työyhteisöissä mentori-toimintaa hyödyntäen.