Tiivistelmä. Tällä hetkellä elämme koulumaailmassa murroksessa, kun syksyllä 2016 astui voimaan uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Tämmä pakotti jokaisen Suomen peruskoulun muutokseen, samoin kuin jokaisen opettajan pohtimaan omaa opettajuuttaan.

Opetuksen lähtökohdat ovat yhä enemmän lapsilähtöiset ja lapsen kokemusmaailmaa lähellä. Tällöin leikin näkökulma korostuu etenkin alkuopetusikäisten opetuksessa ja sitä kautta luovuuden ja mielikuvituksen rooli niiden ollessa leikin elementtejä. Vaikka luovuus ja mielikuvitus ovat vaikeasti määriteltäviä käsitteitä niitä mittaavien mittareiden puuttuessa, on niillä selkeä rooli jokaisen ihmisen elämässä. Kari Uusikylä määrittelee luovuuden koostuvan neljästä tärkeästä elementistä, joita ovat: yksilö, prosessi, produkti ja ympäristö. Myös koulumaailmassa oppilaslähtöisyys tarkoittaa joustavuuden, leikillisyyden ja sitä kautta luovuuden ja mielikuvituksen tuomista osaksi opetusta. Tutkimuskysymyksinäni pro gradu -työssä ovat: 1. Millaisessa kontekstissa luovuus ja mielikuvitus esiintyvät vuonna 2016 voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa alkuopetuksen vuosiluokilla 1–2? 2. Miten Kari Uusikylän määrittämät luovuuden neljä elementtiä näkyvät ensimmäisen tutkimuskysymykseni kautta saadussa kontekstissa? Näihin kysymyksiin etsin vastauksia sekä opetussuunnitelman yleisistä osista, että alkuopetuksen osasta.

Sekä luovuus että mielikuvitus näkyivät opetussuunnitelmassa, joskin mainittuna vain 40 kertaa. Luovuutta ja mielikuvitusta ei kuitenkaan ole määritelty opetussuunnitelmassa, vaan jää täysin jokaisen tulkinnan varaan, mitä luovuudella ja mielikuvituksella kulloinkin tarkoitetaan. Opetussuunnitelmassa nämä käsitteet painottuivat alkuopetuksen osioon ja siellä oppiaineita koskevaan osioon, eniten edelleen taide- ja taitoaineissa. Eniten luovuus ja mielikuvitus esiintyivät työ- ja toimintatapojen, sekä ajattelun yhteydessä. Myös leikki oli usein osana samaa kontekstia luovuuden ja mielikuvituksen kanssa. Luovuuden elementeistä eniten korostui yksilön elementti. Toiseksi eniten opetussuunnitelmassa näkyi prosessin elementti. Luovuus näkyy siten eniten yksilön ominaisuutena ja prosessissa, eli tekemisessä. Luovuuden elementeistä produkti korostui vähiten, kuten yleensä myös luovuuden määritelmässä ajatellaan. Ympäristönä koulun tulee kuitenkin huomioida erilaiset oppilaat, mikä näkyi myös luovuuden ympärisön elementin kohdalla opetussuunnitelmassa.

Luovuuden ja mielikuvituksen rooli uudessa opetussuunnitelmassa jäi pintaraapaisuksi, mikä jättää enemmänkin kysymyksiä kuin selkeitä raameja opetukselle. Positiivista kuitenkin on, että luovuus ja mielikuvitus ovat jossain määrin ja eri konteksteissa mukana koko opetussuunnitelman perusteissa, niin kaikkia koskevissa laaja-alaisissa tavoitteissa, mutta myös eri luokka-asteita koskevissa osioissa.