Abstrakti

Kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian näkökulmasta luovuus ei näyttäydy vain yksilön kognitiivisena ilmiönä vaan yhteisöllisenä toimintana, joka tähtää jaettujen käytäntöjen uudistamiseen. Yhteisöllisen luovuuden on havaittu kytkeytyvän tiiviisti yhteisöllisen oppimisen muotoihin. Toiminnan teoreettisia empiirisiä tutkimuksia luovuuden ja oppimisen yhtymäkohdista on silti niukasti. Esittelemme tapaustutkimuksen suomalaisesta harjoittelukoulusta, jossa oli ilmennyt jännitteitä ja konflikteja tulevan opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Ekspansiivisen oppimisen teoriaan pohjautuvassa Muutoslaboratorio-kehittämishankkeessa opettajaryhmä kehitti koululle uuden pedagogisen tiimityöskentelyn ja johtamisen toimintamallin. Tutkimme, millaisia luovia tekoja Muutoslaboratoriossa ilmeni, ja millä tavoin yhteisöllinen luova prosessi edisti osallistujien ekspansiivista oppimista. Havaitsimme ”luovia harppauksia”: uudenlaisia työtoiminnan käsitteellistyksiä, jotka muodostuivat vuorovaikutuksessa yksittäisten luovien tekojen ketjuista. Ne saivat alkunsa työtoiminnan analysoinnissa esiin nousseista ristiriidoista ja tukivat ryhmän ekspansiivista oppimista tarjoamalla ristiriitoihin luovia ratkaisuaihioita. Kehittämällämme analyysimenetelmällä yhteisöllistä luovuutta voidaan tarkastella ekspansiivisen oppimisen taustalla vaikuttavana mikrotason vuorovaikutusprosessina. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi koulutusorganisaatioiden muutosprosesseissa.