Audiovisuaalisia aineistoja arkistoidaan systemaattisesti useimmissa länsimaissa ja kaikissa pohjoismaissa, Suomea lukuun ottamatta. Euroopan parlamentti, Euroopan neuvosto ja Unesco ovat korostaneet audiovisuaalisen perinnön säilyttämisen kulttuurista merkitystä ja tärkeyttä tutkimukselle. Kansallinen audiovisuaalinen tuotanto on tunnustettava osaksi kansallista kulttuuriperintöä, jonka säilyminen on varmistettava.

Suomalainen radio- ja televisio-ohjelmisto on kasvanut ja monipuolistunut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Audiovisuaalisen ohjelmiston kulttuurisen merkityksen kasvu näkyy katsoja- ja kuuntelijatilastoissa: televisiota katsotaan nyt yli tunti enemmän päivässä kuin 80-luvulla. Myös radion kuuntelu on kasvanut samassa suhteessa.

Mediat ovat merkittävästi läsnä jokapäiväisessä elämässämme, mutta samalla tietoisuus ohjelmien ainutlaatuisuudesta ja kulttuurisesta arvosta on hämärtynyt. Mediamuistimme on lyhyt ja suurelta osin jopa tuhoutunut ohjelmien keskitetyn arkistoinnin puuttuessa.

Muissa Pohjoismaissa radio- ja tv-aineistoja on arkistoitu 1980-luvulta lähtien. Arkistointi on pääsääntöisesti perustunut vapaakappalelakiin, viimeksi radio ja televisio tulivat vapaakappalelain piirin Tanskassa 2005.

Suomessa opetusministeriö valmistelee vapaakappalelainsäädännön uudistamista. Lainuudistusluonnoksessa esitetään radio- ja televisio-ohjelmien sekä avoimissa tietoverkoissa vapaasti saatavilla olevan aineiston saattamista vapaakappalelain piiriin.

Samalla radio- ja televisio-ohjelmien arkistointivastuu osoitetaan Suomen elokuva-arkistolle ja verkkoaineiston tallentaminen Helsingin yliopiston kirjastolle.

Elokuva-arkiston yhteyteen perustettava Radio- ja televisioarkisto tulee merkittävästi täydentämään kansallisten muistiorganisaatioiden verkostoa. Suomen elokuva-arkiston johtokunta perusti vuonna 2003 ohjausryhmän suunnittelemaan radio- ja televisioarkistointia.

Ohjausryhmä on perehtynyt radio- ja tv-arkistointiin muissa maissa, hahmottanut audiovisuaalisen arkiston teknistä infrastruktuuria ja esitellyt hanketta alan keskeisille toimijoille.

Radio- ja tv-arkistointia valmistellut työryhmä esittää seuraavaa:

Merkittävä osa suomalaista kulttuurihistoriaa on katoamassa: audiovisuaalisen aineiston arkistointi Suomessa on viipymättä saatettava kansainväliselle tasolle.

Uusi Radio ja televisioarkisto (RTVA) arkistoi valtakunnalliset televisio- ja radiokanavat kokonaisuudessaan, alueelliset lähetykset tallennetaan valikoidusti.

Ohjelmat tallennetaan digitaalisessa muodossa, mikä helpottaa niiden arkistointia ja tutkimuskäyttöä.

Arkistoidut aineistot ovat tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käytettävissä tekijänoikeuslain asettamissa rajoissa.

RTVA:n palvelut ovat saatavilla Suomen elokuva-arkistossa, kaikissa vapaakappalekirjastoissa sekä Tampereen yliopiston kirjastossa.

RTVA on osa Suomen elokuva-arkistoa, jonka monet toiminnot, mm. luettelointi, tuovat merkittävää synergiaetua televisio- ja radioaineistojen arkistointiin.