Opinnäytetyössä tutkitaan työväestön kirjastojen käyttöä vuosina 1840–1920. Aloitusvuodeksi on valittu 1840 sillä perusteella, että 1840- ja 50- luvut olivat voimakasta kirjastojen perustamisen aikaa ja vuonna 1846 Juho Pynninen perusti Viipuriin ensimmäisen suomenkielistä kirjallisuutta rahvaalle tarjoavan lainakirjaston. Päätösvuodeksi on valittu 1920, jolloin ajanjaksoon mahtuu mukaan kansalaissota vuonna 1918. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää työväestön mahdollisuuksia itsenäiseen tiedonhankintaan kirjastoja hyödyntäen. Työväestön näkökulmasta tärkeänä osana kirjastohistoriaan kuuluvat myös työväenkirjastot, joiden voimakkainta kasvun aikaa olivat vuodet 1906–1910. Sosialistisen työväenpuolueen perustaminen 1899, kunnes se pian muuttui 1903 Forssan kokouksessa Sosialidemokraattiseksi puolueeksi Suomessa, sysäsivät liikkeelle kasvavan tarpeen työväenkirjastoille. Kansankirjastojen valikoima sisälsi yleensä uskonnollis-taloudellista ja käytännöllistä kirjallisuutta, jonka ainoastaan katsottiin olevan rahvaalle soveliasta.

Kansankirjastojen kehitykseen liittyy olennaisesti kielikysymys, jonka ratkaisu suomenkielen hyväksi edesauttoi koko kirjastoliikettä. Suomenkielen arvostus ja kohoaminen ruotsinkielen rinnalle tasavertaiseksi virkakieleksi oli myös tärkeä suomalaisen identiteetin muovaaja. Suomenkielinen kirjallisuus oli edellytys koko kansansivistykselle. Toinen edellytys oli lukutaito, jonka turvaamiseksi maahan perustettiin kansakoululaitos.

Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen historia-tutkimus. Se etsii selitystä tutkimusongelmiin kausaalisten eli syy- seuraussuhteiden muodossa. Aineistona on käytetty yleistä historiaa, yleisten kirjastojen historiaa sekä työväenkirjastojen ja sivistysseurojen historiaa käsittelevää kirjallisuutta. Tutkimuksen toimeksiantaja on Oulun ammattikorkeakoulu.