Tutkimus tarkastelee Närpiön seudun (Närpiö, Korsnäs, Kaskinen) kasvihuoneteollisuuden ulkomaista työvoimaa työmarkkinoiden, palvelujen ja ryhmien välisten suhteiden näkökulmista.

Viitekehys on alueellinen resilienssi, joka viittaa alueen kykyyn mukautua pitkäaikaiseen kehitystä haittaavaan stressitekijään (työvoimapula) ja kykyyn palautua kehityksessä ilmenneestä häiriöstä (työperusteisen maahanmuuton kumuloituneet haasteet).

Närpiön seudun kunnat ovat pieniä (n. 13 000 hlö), mutta vieraskielisten osuus on lähes yhtä suuri kuin pääkaupunkiseudulla. Tulijoille on ominaista vähäinen koulutus ja kielitaidon puute, mikä asettaa heidät potentiaalisesti haavoittuvaan asemaan. Tämä olisi huomioitava kansallisen työperusteisen maahanmuuttopolitiikan tavoitteissa.

Seudun sopeutumiskyky pitkäaikaiseen työvoimapulaan on ollut hyvä, mutta nopeasti kasvaneen työperusteisen maahanmuuton kasautuvia haasteita ei ole riittävän ajoissa kyetty ennakoimaan ja tuomaan ratkaisukeskeiseen keskusteluun. Resilienssi ennakointina ja haasteisiin reagointina ei estänyt ”häiriön” syntymistä (esim. ilmi tullut kiskonta, julkisten palvelujen haasteet) erityisesti nopeasti kasvaneen vietnamilaisyhteisön kohdalla. ”Häiriö” näkyi mediassa ja alueella käydyn keskustelun sävyn muutoksena menestystarinasta huolestuneeksi ja ongelmakeskeiseksi, vaikka sinänsä ongelmat koskivat vain osaa tulijoista.

Lopuksi esitetään kehittämisehdotuksia resilienssin vahvistamiseksi. Aineisto koostuu mm. viranomaisten, järjestöjen, työnantajien ja työntekijöiden haastatteluista (N=51).