Suomalainen maatalous on monimuotoinen ja elävä. Nautatalous jakautuu maidontuotantoon ja lihantuotantoon. Sekä karja- että lammastiloilla tuotannon rytmiä säätelee eläinten tuontatokierto ja vuodenajat; vasikoiden ja karitsoiden syntymät, laidunnukset ja peltotyöt. Tilakokojen kasvaessa ovat myös teknologiset ratkaisut kehittyneet ja raskaimpia töitä pyritään helpottamaan koneiden avulla. Kuitenkaan teknologian avulla ei voida korvata hyvää karjasilmää. Kuntoluokituksen ja rakennearvostelun avulla tuottaja pystyy tekemään päätöksiä esimerkiksi eläinten ruokinnasta tai jalostusvalinnoista.

Sekä nautojen, lampaiden että kanojen hoidossa tulee ottaa huomioon eläimen lajinmukainen käyttäytyminen. Se asettaa ehtoja eläinten ruokintaan ja pitopaikkaan. Valtaosa tuotantoeläimistä on laumaeläimiä, eli ne pyrkivät laumassa saman aikaseen käyttäytymineen. Luonnossa eläimet muodostavat vahvoja siteitä toistensa kanssa. Jälkeläiset oppivat emoaan seuraamalla laumakäyttäytymisen ja ravinnonhaun.