Kalium on keskeinen minimitekijä turvemailla. Kaliumin satovasteita rehuntuotannolle ei kuitenkaan seurata tarkasti, koska kaliumilla ei yksittäisenä ravinteena ole ympäristövaikutuksia. On mahdollista, että kaliumlannoitus on liian vähäistä Pohjois-Suomen eloperäisillä ja karkeilla kivennäismailla.

Perinteinen lannoitussuunnittelun pohjana käytetty viljavuuskalium on melko epäluotettava kaliumtarpeen mittari ja voi helposti johtaa virheelliseen lannoitussuunnitteluun. Reservikalium kertookin luotettavammin maan kaliumtilanteesta. Kaliumilla turvemaat tuottamaan -hankkeessa määritettiin reservikaliumpitoisuudet yhteistyötilojen tärkeimmiltä rehuntuotantolohkoilta. Tulokset osoittivat lohkojen olevan hälyttävän köyhiä kaliumin suhteen. Kun maassa ei ole kaliumia, se tulisi antaa kasville lannoitteena. Tarve voi olla suurempi kuin viljelysuunnitelman antama suositus.

Lisäkaliumlannoituksen hyötyä kannattaa testata tiloilla itse. Helpoiten se onnistuu tekemällä kalisuolalla tai biotiitilla lannoituskaistat peruslannoituksen päälle. Kaliummäärät ja kasvustohavainnot kesän aikana tulee vain muistaa merkitä muistiin vertailua varten. Tavoitteena kannattaa pitää sitä, että lannoitus on eri ravinteiden osalta kokonaisuudessaan tasapainoinen ja kaliumin lisälannoituksen ei havaita tuovan enää lisäsatoa. Lisäksi sadon kaliumpitoisuudet tulee olla suositellulla tasolla, esimerkiksi nurmella mielellään 20-30 g K/kg.