Sisältöä ei voida näyttää
Chat-sisältöä ei voida näyttää evästeasetusten vuoksi. Nähdäksesi sisällön sinun tulee sallia evästeasetuksista seuraavat: Chat-palveluiden evästeet.
EvästeasetuksetTutkimusten mukaan jopa yli kolmasosa suomalaisista on kokenut kroonista kipua. Krooninen kipu voi johtaa työpoissaoloihin ja toimintakyvyn heikkenemiseen, jotka puolestaan aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Opinnäytetyönä tehdyn kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kerätä kansainvälistä ja ajankohtaista tietoa aikuispotilaan kroonisen kivun lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä ja tavoitteena tuottaa tietoa, jolla voitaisiin kehittää potilaiden hoitoa ja ohjausta. Tutkimustehtävänä oli: millaisia lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä käytetään aikuispotilaiden kroonisen kivun hoidossa ja millaisia vaikutuksia lääkkeettömillä kivunhoitomenetelmillä on aikuispotilaan kroonisen kivun hoidossa? Opinnäytetyöhön valikoitui 10 tutkimusartikkelia vuosilta 2008-2018 jotka vastasivat tutkimustehtäviin ja täyttivät sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Tulokset analysoitiin sisällön analyysillä ja luokiteltiin kolmeen yläluokkaan: itsehallintamenetelmät, TENS – sähköinen hermostimulaatio ja verkkovalmennus. Katsauksessa tuli esiin useita eri itsehallintamenetelmiä, kuten esimerkiksi HRV eli sykevälivaihtelun hyödyntäminen, autohypnoosin harjoittaminen, rentoutumisharjoitukset, hengitysharjoitukset, kognitiivis-behavioraaliset harjoitukset, mielikuvaharjoittelu ja kivunlievitysstrategiat. Lisäksi TENS - sähköinen hermostimulaatio sekä verkkovalmennus nousivat usein esiin kroonisten kipupotilaiden hoitomenetelminä. Lääkkeettömillä kivunhoitomenetelmillä voitiin vaikuttaa kipuun alenevasti ja elämänlaatuun kohottavasti, mikäli potilaalla oli positiivinen asenne kuntoutumiseen. Kroonisen kivun lääkkeettömät hoitomenetelmät ovat tärkeä osa hoitotyön ammatillista osaamista. Näiden menetelmien käyttö vaatii osaamista niin potilailta kuin ammattilaisiltakin. Täydennyskoulutuksella voitaisiin lisätä lääkkeettömien kivunhoitomenetelmien osaamista ja käytäntöön juurruttamista.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Tampere : Suomen anestesiologiyhdistys 2000- |
Asiasanat: | |
Tallennettuna: |
|
Leikkauksessa olleista potilaista 80 % kokee leikkauksen jälkeistä kipua kipulääkityksestä huolimatta. Hoitajien tehtävänä on pyrkiä helpottamaan potilaiden kipua. Hoitajat arvioivat kivun voimakkuutta potilaan käyttäytymisen perusteella ja erilaisia kivun arvioinnin menetelmiä käyttäen. Hoitaessaan kivuliasta potilasta hoitajat kokevat erilaisia tunteita. Hoitajien kokemiin tunteisiin on yhteydessä kivun hoidon onnistuneisuus, sillä onnistuneen kivun hoidon seurauksena hoitajat kokevat tyytyväisyyttä, kun taas hoidon epäonnistuessa koetaan turhautumista ja voimattomuutta. Kivun hoidon epäonnistumiseen ovat yhteydessä useat tekijät, kuten resurssien puute, hoitajan koulutuksen tai työkokemuksen riittämättömyys sekä rajallinen yhteistyö eri toimijoiden välillä. Edellämainitut seikat vaikuttavat osaltaan haitallisesti hoitajan työhyvinvointiin. Työhyvinvointi sisältää työntekijän henkilökohtaisen kokemuksen työstään ja se vaikuttaa työntekijän työssä jaksamiseen. Hoitajien työhyvinvointia voidaan tukea keskustelun mahdollisuuden ja tunteiden vapaan ilmaisun avulla.
Akuutin kivun mittaamiseen ja hoitoon on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota, mutta siitä huolimatta potilaiden kipua alihoidetaan. Kivunhoidon perusta on säännöllinen ja riittävän usein tehtävä kivunarviointi. Kivunarvioinnin lähtökohtana tulee olla potilaan oma kokemus kivusta. Kivunarvioinnilla ja -hoidolla on suora vaikutus kivunhoidon laatuun ja potilasturvallisuuteen. Tässä artikkelissa kuvataan Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä Lasten ja naisten tulosalueella olevaan Kivunarvioinnin ja -hoidon yhtenäinen toimintamalli hankkeeseen liittyvän osatutkimuksen kehittämistyön prosessia ja tuloksia. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli tuottaa tietoa potilaan kivunarvioinnin ja -hoidon yhtenäisen toimintamallin kehittämiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia potilaan kivunarvioinnista ja -hoitamisesta sekä tuottaa tietoa hoitajille potilaan kivunarvioinnin ja -hoitamisen kehittämiseksi. Analysoidun aineiston pohjalta asiaa ideoitiin yhteisöllisillä ideointimenetelmillä. Tärkeimmiksi kehitettäviksi asioiksi kivunarvioinnissa ja -hoidossa nousivat koulutuksen järjestäminen sekä yhteistyön kehittäminen. Hoitajien suhtautuminen ja sitoutuminen kivunarviointiin ja -hoitoon kehittyvät koulutuksen avulla. Koulutuksella pystytään parantamaan hoitajien tietoja kivunarvioinnissa ja -hoidossa. Opinnäytetyössä raportoituja tutkimustuloksia ja kehittämisehdotuksia on jo hyödynnetty hoitohenkilökunnan koulutuksen suunnittelussa ja jatkossa niitä voidaan hyödyntää potilaan kivunarvioinnin ja -hoidon parantamisessa.
Naisen elämässä synnytyksen aikana koettu kipu on usein voimakkain kipukokemus. Synnytyskivun voimakkuuteen ja kokemiseen ovat yhteydessä useat tekijät ja synnytykseen liittyvää kipua hoidetaan erilaisin menetelmin lääkkeellisesti ja lääkkeettömästi muilla keinoin. Suomessa vuonna 2018 synnyttäneistä naisista 92,2 % käytti synnytyksessään jotain kivunlievitysmenetelmää. Epiduraalipuudutusta käytti 50 % ja lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä 41,8 %. Melkein kaikkien kivunlievitysmenetelmien käyttö on kasvanut viime vuosikymmenien aikana huimasti. Tässä artikkelissa kuvataan hypnosynnytys-käsitettä ja sitä, minkälaisia kivunlievityksellisiä vaikutuksia hypnosynnytystekniikoiden synnytyksenaikaisella käytöllä on. Hypnosynnytyksen filosofia pohjaa ajatukseen synnytyksestä luonnollisena ja normaalina osana naisen elämää, joten tavoitteena on tuoda aiheeseen liittyvää tietoa paitsi opiskelijoiden myös alan ammattilaisten ja raskaana olevien naisten saataville. Opinnäytetyön tuloksissa hypnosynnytysmenetelmien positiivisia kivunlievityksellisiä vaikutuksia on tuotu esiin lääkkeellisten kivunlievitysmenetelmien vähentymisenä, kivun kokemuksen lieventymisenä ja synnytyksen keston lyhentymisenä. Myös synnytykseen liittyvän pelon ja jännityksen todettiin tutkimuksissa vähentyneen, joka voi olla yhteydessä synnyttävän naisen pelko–jännitys-kipukierteen helpottumiseen.
Ilokaasu on helppokäyttöinen keino lievittää lapsen pelkoa ja kipua. Ilokaasun käytön vasta-aiheita on vähän ja sen käyttö on turvallista, sillä se aiheuttaa potilaalle vain vähän haittavaikutuksia lyhyinä jaksoina annosteltuna. Yhdistettynä kipulääkitykseen ilokaasulla voidaan korvata yleisanestesian käyttö monissa pientoimenpiteissä, kuten reuman pistoshoidoissa ja selkäydinpunktiossa. Lasten ja perheiden valmistautumismateriaaliksi on toteutettu Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten ajanvarauspoliklinikan kanssa opinnäytetyönä ohjausvideo pientoimenpiteestä, jossa hyödynnetään ilokaasua.
Lasten hoitotyössä kivunhoito on olennainen osa kattavan hoidon tarjoamista. Kivulla ja sen hoitamattomuudella voi olla monia negatiivisia vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Lääkkeettömän kivunhoidon tulisi olla ensisijaista kivunhoitoa lasten hoitotyössä. Lasten kivun arvioinnista ja tehokkaasta kivunhoidosta on olemassa paljon tietoa, mutta sen sovellettavuutta käytäntöön voisi tehostaa. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, jossa laadittiin sähköinen itseopiskelumateriaali leikki- ja kouluikäisten lasten hoitotyössä käytettävistä lääkkeettömistä menetelmistä Oulun ammattikorkeakoulun hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoille. Tavoitteena oli lisätä opiskelijoiden osaamista leikki- ja kouluikäisten lasten lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä. Lapsipotilaita kohdataan ja hoidetaan monissa hoitoympäristöissä, joten sähköisestä helposti saavuttavasta oppaasta on hyötyä kaikille hoitotyötä tekeville.
Tämä artikkeli pohjautuu työelämässä nousseeseen tarpeeseen vesisynnytykseen liittyvän tiedon lisäämisessä, minkä pohjalta kehitettiin vesisynnytysopas odottaville äideille suomeksi ja englanniksi. Vesisynnytysopasta suunniteltaessa koottiin lähdemateriaaliin perustuen olemassa olevaa tietoa odottavilta ja synnyttäneiltä sekä vesisynnytyksen kokeneilta äideiltä siitä, millaista tietoa he toivovat vesisynnytysoppaan sisältävän. Tätä tietoa hyödynnettiin oppaan laadinnassa. Vesisynnytysopas lisää synnyttävien äitien sekä synnytykseen tulevien tukihenkilöiden tietoa veden käytöstä synnytyksessä. Jaettavan oppaan tavoitteena oli lisäksi antaa terveydenhoitajille viimeisintä tietoa vesisynnytyksestä ja samalla laajentaa heidän ammatillista osaamistaan neuvolatyössä. Vesisynnytysopas jaetaan jokaiselle äitiysneuvolan asiakkaalle neuvolakäynneillä, perhevalmennustapahtumassa tai etänä tarjottavassa nettivalmennuksessa Oulun kaupungissa, jotta asiakkaat saisivat mahdollisimman monipuolisesti tietoa ja hyvän synnytyskokemuksen. Hyvä synnytyskokemus antaa synnyttäjälle parhaimmillaan myönteisen merkityksen itsetuntoon niin naisena kuin äitinä sekä myönteisen muiston synnytyksestä loppuelämäksi. Tämä artikkeli on suunnattu ensisijaisesti terveydenhuollon ammattilaisille sekä opiskelijoille ja sen toivotaan lisäävän tietoa siitä, mitä lämmin vesi synnytyksessä merkitsee synnyttävällä äidille ja vauvalle.
Introduction: The use of non-pharmacological pain relief methods and pain assessment scales during labor has received limited research attention. This study aimed to describe women’s perceptions of the pain assessment and non-pharmacological pain relief methods used during labor. Methods: A descriptive, cross-sectional survey was conducted. A convenience sample of women (n=204) from one Finnish maternity ward participated in the study. Women who had given birth were asked to respond to a validated questionnaire between November 2018 and February 2019. The statistical significance of observed differences was analyzed using the chi-squared test. Results: Less than half (46%) of the women who gave birth at the hospital were asked to assess the intensity of their pain on a pain assessment scale. The most commonly used non-pharmacological pain relief methods were encouragement (92%), the presence of a midwife (82%), and proper breathing technique that was taught by a midwife (81%). Aqua blisters (3%), reflexology (e.g. zone magnets, 5%), and music (9%) were the least commonly used non-pharmacological methods during labor. The participants’ experiences of fear and pain were significantly associated with the implementation of pain assessment. Conclusions: Women’s pain was rarely evaluated by using a certain pain assessment scale. In addition, non-pharmacological pain relief methods were inadequately used during labor. More specifically, methods that required midwives’ own personal contributions were rarely offered to the women.
Sisältöä ei voida näyttää
Chat-sisältöä ei voida näyttää evästeasetusten vuoksi. Nähdäksesi sisällön sinun tulee sallia evästeasetuksista seuraavat: Chat-palveluiden evästeet.
Evästeasetukset