Sisältöä ei voida näyttää
Chat-sisältöä ei voida näyttää evästeasetusten vuoksi. Nähdäksesi sisällön sinun tulee sallia evästeasetuksista seuraavat: Chat-palveluiden evästeet.
EvästeasetuksetLegenden om S:t Stefanus eller Staffan och Herodes känns i hela Norden, och den har sitt ursprung i England. Den härstammar sig troligen från 1100- eller 1200-talet. Bakom visan ligger en folklig utformning av legenden om Stefanus. I medeltiden uppkom det ett stort antal legender kring hans livshistoria. I Norden var den lokala legendvisan, staffansvisan, populär, och den fick former som inte känns i den engelska visan. Staffansvisan översattes också till finska, men det märkliga var att den finska visan ibland anknöts till dans, vilket inte torde ha varit fallet i de andra nordiska länderna. Visan är känd genom ett stort antal uppteckningar och inspelningar från Norden, och den utgavs också som skillingtryck i Sverige och Finland. I Finland var Staffansvisan och -dansen en del av en livlig manlig kultur som blev sammanflätad med alkohol och hästar. Dansande Staffan symboliserade det motstånd som unga män visade mot makthavare. En stalledräng som också var en duktig dansare hade huvudrollen i ett mångsidigt drama som kombinerade medeltida religiositet, hedniska ritualer och överdriven maskulin kroppslighet.
Hiphop on sosiaalinen ja kulttuurinen kenttä, josta ammattilaisuus on vain pieni osa. Ilman sosiaalista näkökulmaa hiphop-tanssia on vaikea edes kutsua hiphopiksi. Hiphopin olemuksellisena ytimenä on alluusio eli sen sisältämät viittaukset ilmiön synnyttäneeseen kontekstiin, sen juuriin ja sosiaalisiin suhteellisuuksiin. Alluusio on itsessään estetiikkaa, joka luo hiphop-koreografialle sisältöä. Hiphopin toiminnallisena kehyksenä on puolestaan cipher eli ympyrämuodossa tapahtuva tanssitilanne. Cipher on demokraattinen rakenne, joka onnistuessaan takaa jokaisen osallistujan näkyväksi tulemisen. Hiphop-tanssissa sosiaalinen vuorovaikutus on keskeistä, ja liikkeiden tavoin se on harjoiteltava tekninen taito.
Hiphop-tanssi on sosiokulttuurinen tuotos, joka kiinnittyy vahvasti etnisiin ja paikallisiin konteksteihin. Sekä pedagogisuus että performatiivisuus ovat syvällä hiphop-tanssin rakenteissa, historiassa ja juurissa, ja hiphopilla on selkeä paikkansa tanssinopetuksessa. Hiphop-tanssi on mustaa tanssia, vaikka globaalisti on olemassa myös ei-mustia hiphop-yhteisöjä. Hiphop-kulttuuri voidaan käsittää afrodiasporisen kulttuurin jatkumona, joka on syntynyt usean kulttuurin risteämässä. Hiphop-tanssin keskeinen funktio on kolonialismin purku eri näkökulmista, mutta samaan aikaan se on aina myös hauskanpitoa yhdessä.
Jablochko är en rysk dans och melodi som blev populär i början av 1900-talet. Dansen uppträdde som en syntes av den engelsk-irländska hornpipe och ryska trepak-danser. Efter 1917 blev dansen och låten en symbol för en revolutionär sjöman, men sjömansdansen är bara en version av Jablochko-dansen. Den även har förekommit rätt så allmänt som pardans i Ryssland i början av 1900-talet, och dess varianter har dansats i Ingermanland och ryska Karelen. Skoltsamerna använde Jablochko-låten i samband med kadriljen på 1900-talet.
Blogiteksti käsittelee kansantanssin ja kansanmusiikin historiallista suhdetta, ja se liittyy näiden alojen yhteistä pedagogiikkaa kehittävään KanTaMus-hankkeeseen. Liike ja materiaalisuus ovat kansantanssin ja -musiikin yhteisiä nimittäjiä. Liike täydentää kuvaa musiikista ja ääni tanssista sen suhteen, millaisina ne ovat eläneet eri aikoina, miten ne ovat muuttuneet ja miten ne koetaan nykyaikana. Kansanmusiikin historia on aina myös kansantanssin historiaa, vaikka vanhemmasta tanssista tiedetään vähemmän kuin musiikista. On länsimaisen taidemusiikin luoma harha erottaa performanssi ja tuote toisistaan. Laulu ja soitto ovat ennen kaikkea inhimillistä toimintaa, jossa liike ja usein tanssikin ovat läsnä. KanTaMus-hankkeessa haetaan yhteisiä tarttumapintoja, joiden kautta kansantanssi ja -musiikki voitaisiin taas palauttaa yhteiseen tekemiseen, äänen ja liikkeen kiinteään vuorovaikutukseen.
Oulun ammattikorkeakoulun Kulttuurialan yksikön työntekijät ja opiskelijat ovat pitkään tehneet monenlaista kehitystyötä, jonka kautta yksikön opetus on kiinnitetty digitaalisen maailman mahdollisuuksiin. Julkaisussa keskitytään kolmeen esittävien taiteiden pioneeriprojektiin: virtuaaliurkuihin, LoLa-järjestelmään ja tanssilaboratorioon. Näihin on perehdytty haastattelemalla Ismo Hintsalaa, Jussi Tuohinoa ja Anssi Kirkonpeltoa, jotka ovat tuoneet yksikköön uudenlaisia tapoja tarkastella musiikin ja tanssin opetusta ja esitystoimintaa. Haastatteluissa ilmeni, kuinka kulttuurin digitalisaatio perustuu yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa, mutta toisaalta sen kautta syntyy myös uusia, kaupallisesti hyödynnettäviä konsepteja. Kehitystyö vaatii kuitenkin jatkuvasti uusia resursseja. Lisäksi tietoisuuden kulttuurista ja sen mahdollisuuksista tulee lisääntyä voimakkaasti myös alan ulkopuolella, jotta tulevaisuudessa nähdään menestyksekkäitä moniosaajia edistämässä kulttuurin digitalisoitumista.
Various realms of culture are digitalized rapidly, and artists and art pedagogues are actively searching for digital solutions to create new methods and tools for creative work. Although everyone is not pleased with the speed of digitalization in culture, more people regard it as an opportunity rather than a threat. Virtual organs at the Oulu University of Applied Sciences (Oamk) exemplify a courageous innovation in music pedagogy. The organs are at the forefront of development, so they are of broader interest. The Dutch organ manufacturer Mixtuur has invested strongly in Oamk’s virtual organs, and the company sees that the development work taking place here benefits its operations more broadly. Virtual instruments utilize computer software to create sound in one way or another. This can be done by a computer keyboard or MIDI controller, but also as an extension of a conventional instrument. A virtual organ is one of many virtual instruments. Ismo Hintsala, a senior lecturer of music at Oamk, defines it as a computer application that combines computer software with an electric instrument with keyboards, pedals, and drawknobs, resembling a traditional organ. The author interviewed Ismo Hintsala in October 2021.
Sisältöä ei voida näyttää
Chat-sisältöä ei voida näyttää evästeasetusten vuoksi. Nähdäksesi sisällön sinun tulee sallia evästeasetuksista seuraavat: Chat-palveluiden evästeet.
Evästeasetukset